Taiteilija ja tulisielu

Inkeri Kilpinen on poissa. Hän oli syntynyt Heinolassa 15.6.1926, aika täyttyi 14.11.2018. Inkeri Kilpinen sai pitkän elämän, 92 vuotta.

Tutustuin Inkeriin hänen mökillään, Sammatin Haarjärven kylässä, Haarjärven rannalla. Olin saanut tehtäväksi kirjoittaa jutun siitä, miten kesämökin sähköistäminen vaikutti mökin käyttöön – tilaajana alan lehti. Onnekseni päädyin haastattelemaan Inkeriä. Jutun juonen varmaan jo arvaattekin: sähkön saaminen oli kohentanut viihtyisyyttä mökillä, helpottanut elämää ja pidentänyt mökkeilylle otollista aikaa.

Meidän ystävyytemme ei jäänyt pelkän mökkisähkön varaan. Aina tavatessamme puhuimme kulttuurista ja pääsin kuulemaan Inkerin luentoa Elias Lönnrotin tyttärien vaiheista. Erityisesti häntä kiinnosti Elinan ja Robert Kajanuksen arka rakkaustarina, joka päättyi ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan, kun Elina menehtyi nuorena. Jälkipolville on jäänyt joitakin viittauksia ja lauselmia, runonsirpale ’es hat nicht sollen sein’. Näille viittauksille Inkeri oli etsinyt lähteitä ja taustatietoa.

Elinan ja Robertin tarina kiehtoi kirjailijaa, jonka kesämökin rannassa oli kahden puun väliin penkiksi asetettu vanha lankku, ehkä jo nuorten rakastavaisten ajalta peräisin. Kesämaisema oli sama, jota Lönnrotin perheen nuoret neidot olivat katselleet ja se kiehtoi luovaa mielikuvitusta, pienen Lönnrot-aiheisen näytelmänkin on Inkeri kirjoittanut. Muistan varmaan aina, kuinka tummaan, viittamaiseen asuun pukeutunut Inkeri sai Lammin talon tupaan kokoontuneet kuulijat mukaansa, kun hän kertoi Elinasta. Todellinen tulisielu.

Sammatin kesäpaikka oli rakas tukikohta. Sammatissa Inkeri viihtyi ja lähti aina mukaan tapahtumiin, tyylikkäänä ja iloisena. Inkeri Kilpinen osasi lähestyä ihmisiä, Sammatissa hänellä oli paljon ystäviä ja tuttavia.

IMG_7387

Tapasimme yhteisten ystävien luona ja puhe liikkui kuin itsestään isänmaan asioihin ja sotamuistoihin. Inkeri Kilpinen oli kokenut sota-ajan ja käsitellyt sitä näytelmissään. Hänen sankarinsa oli Risto Ryti, isänmaan puolesta uhrautunut presidenttimme, jonka vaiheista syntyi myös näytelmä.

Puhuimme sodasta ja kerroin siitä, kuinka saksalaisten kanssa toimiessani törmäsin hämmentävään tietämättömyyteen. Saksalaiset olivat pian sodan jälkeen torjuneet sotamuistonsa, kun taas me, sodanjälkeen syntyneet suomalaiset, olimme kuulleet rintaman vuosista monta tarinaa, isien kertomuksia.

Inkerin silmät syttyivät, kun hän vakuutti, ettei meillä suomalaisilla ollut mitään hävettävää tai unohdettavaa omassa sotahistoriassamme. Me olimme puolustautuneet ja selviytyneet, me emme olleet hyökkääjiä.

Inkeri Kilpinen oli parhaimmillaan näytelmäkirjailijana, hänellä oli ainutlaatuinen draaman taju. Hänen näytelmiään on käännetty 13 kielelle. Näytelmiä ja käsikirjoituksia on – laskutavasta riippuen ainakin 15 – monet niistä Suomen historian henkilöhahmoihin tai käännekohtiin liittyviä.

Miehensä Harvey Bensonin kanssa Inkeri teki pitkiä automatkoja jo ennen kuin omatoimimatkoista tuli suosittuja. Vuosi idän silkkitiellä ilmestyi 1978, Kulkurin kertomuksia: Andeilta Amazonille vuonna 1982 ja Australia: palavan pensaan maa vuonna 1985. Muita Inkeri Kilpisen proosateoksia ovat Miehelläni on toinen nainen (1992) sekä lapsille suunnatut Tonna-kirjat. Muistelmateos Toisinajattelija (1997) käy läpi kirjailijan elämäntarinaa ja aatemaailmaa.

Ei Inkeri Kilpinen Sammattia jätä. Jossakin pilven reunalla, Haarjärven rannalla hän tutkailee tuttuja maisemia ja seuraa ihmisten puuhia. Eivätkä sammattilaiset Inkeriä unohda.

Teksti: Liisa Laurila
sanataito.blogspot.com

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s