Opettele tuntemaan kasveja. Lönnrotin mukaan se saa aikaan tyyneyttä, lempeyttä ja siveämielisyyttä

Tarpeellisinten ja hyödyllisinten koulu-oppien sekaan on epäilemättä kasvioppi luettava. Se tarjoaa samassa sielun, kun ruumiinki voimille hyvin sopivaa ja otollista harjoitusta eikä kun moni muu oppi-aine yksipuolisesti ainoastaan edellisille.

Näin kirjoitti Elias Lönnrot vuonna 1860 ilmestyneen Flora Fennica Suomen kasvisto -kirjan alkulauseessa.

Teos oli ensimmäinen suomenkielinen kasvioppi, ja vaikka kieli on hieman koukeroista, on se ymmärrettävää. Teoksessa on 1240 sivua, ja se käsittää noin 900 kasvia ja 650 kuvaa.

Kirjaa myydään edelleen. Sen skannattuun versioon pääsee tutustumaan Klassikkokirjaston sivuilla.

Lönnrotin mielestä mikään ei totuta harjoittajaansa niin hyvin tarkkaan havainnointiin kuin kasvioppi eikä mikään tuota oppilaalle niin suurta mielihyvää kuin aiemmin tuntemattoman kasvin tunnistaminen.

äsken tuntemattomista kukista sai tuttavia itselleen, tuttavia, jotka jälkeenpäinkin usein näkee ja joiden seurassa voipi monta iloista hetkeä viettää, monella suloisella muistolla mieltänsä lohdutella, ettei suuresti kaipaakkaan muita joutavia, usein turmelevaisiaki seuroja.

Kasvien omatoimisesta tutkimisesta on Lönnrotin mielestä muutakin hyötyä: se totuttaa ottamaan selvää muistakin tuntemattomista asioista eikä heti ”epäilyksiin heittäymään ”.

En voi olla ajattelematta olemmeko menettäneet jotain, kun asioista selvää ottaminen tarkoittaa nykyisin lähinnä googlaamista. Kaikki maailman tieto ei nimittäin ole (vielä) hakukonerobotin saatavilla.

Kasviopin sanotaan myös vaikuttavan siveämielisyyttä, tyyneyttä ja lempeyttä harjoittajissansa, joka kyllä onkin uskottava asia, sillä monet muutkin ulkonaiset kohdat, joiden vaiheella tulet kauvemmin elämään, usein taivuttavat mielen mukaansa.

Mitä Lönnrot mahtoi tällä tarkoittaa? Mitä hän tarkoitti siveämielisyydellä? Jää arvoitukseksi.

Lönnrot varoittaa ”heittämästä kasvioppia sikseen” sanaston vuoksi. On han merimiehilläki paljo omia sanoja, mutta ei kukaan merimieheksi rupeva niitä pelänne.

Kasviopin erityissanat eivät Lönnrotin mielestä paljonkaan poikeaa suomen kielen tavallista sanoista ja toisekseen voipi jo vähemmälläki niiden tuntemisellä ruveta erityisiä kasveja tutkimaan. Tämä pätee erityisesti nykyaikaan, kuvien perusteella kasveja voi opetella tuntemaan vaikka kuinka paljon. Ei tarvitse ymmärtää sellaisia termejä kuin huiskilo, kärhi, lanttopäinen, nirhalaitainen, sepivä, silposuoninen, vuoroparinen.

Nämä kaikki kasvitieteeseen liittyvät sanat ovat muuten Lönnrotin keksimiä. Ja yhä käytössä. Kuten myös sana ’solu’.  Ilman Lönnrotia suomen kielessäkin elämän perusyksikköä tarkoittava sana voisi olla ’selli’ , kuten englannin kielessä. Cell tarkoittaa sekä solua että selliä. (Lähde: Kaarina Pitkänen ’Suomi kasvitieteen kieleksi Elias Lönnrot termistön kehittäjänä’.)

Kasveja on hauska opetella tuntemaan. Asia on juuri niin kuin Lönnrot sanoi: mikään ei tuota sen suurempaa iloa kuin aiemmin tuntemattoman kasvin tunnistaminen. Ilmiötä kutsutaan oppimiseksi.

Elias Lönnrot syntyi 9.4. 1802. Päivä on myös Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä.

Teksti: Erja Hinkkanen, kuva Sampo Westerberg. Lihavoitu teksti Lönnrotin Flora Fennicasta.

Elias Lönnrotin syntymästä tulee kuluneeksi 217 vuotta ja kuolemasta 135 vuotta. Lönnrotin perintö kuitenkin elää: suomen kielessä on yhä jokapäiväisessä käytössä lukuisia Lönnrotin keksimiä sanoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s