Lönnrot

Elias Lönnrotin vanhemmat pettyivät poikansa nimeen – Pokan ”muori” unohti matkalla nimen

harmaa mökki keväisessä auringonpaisteessa
Elias Lönnrotin syntymäkoti 9.4.2020. Lumesta ei ole tietoakaan, toisin kuin vuonna 1802.

Pastori Procopaeusta meidän on kiittäminen siitä, että Suomen kansalliseepoksen kokoajan nimi on Elias eikä – niin mikä? Eliaksen vanhemmat Fredrik Juhana Lönnrot ja Ulriika Lönnrot olivat miettineet neljännelle pojalleen jonkin muun nimen, mutta aikakirjoihin ei ole jäänyt tietoa siitä mikä nimi voisi olla. Eliaksella oli kolme veljeä. Vanhin  oli Henrik Juhana, toiseksi vanhin Adolf Fredrik ja kolmas Kustaa Edvard ja sitten – Elias. Eliaksella ei ole toista nimeä, kuten ei hänen sisarillaankaan, Johannalla ja Henriikalla.

Elias Lönnrot syntyi huhtikuun 9. päivänä 1802. Hän oli kolmen päivän ikäinen, kun hänet uskottiin naapurille, Pokan torpan emännälle kasteelle vietäväksi. Aarne Anttilan kirjoittamassa Lönnrotin elämäkerrassa ei mainita emännän nimeä, vaan puhutaan ”muorista”. Sammatin torppareita tutkinut Toivo Haatio kertoo, että Pokan torpparina oli tuolloin Carl Heerman. Hänen vaimonsa oli Pulkan tytär Margareta. ( Jos olettama pitää paikkansa, Anttilan ”muoriksi” kutsuma emäntä oli Elias Lönnrotin syntymän aikaan 46-vuotias.)

 Haatio kertoo myös, että Elias Lönnrot kastettiin varsin myöhään, yleensä lapsi vietiin kasteelle samana päivänä jolloin syntyi tai viimeistään seuraavana päivänä.

Anttila mainitsee, että matkaa Haarjärveltä Karjalohjan Härjänvatsan kylään olisi peninkulma eli kymmenen kilometriä. Matkaa tehtiin reellä ja koko matkan pyrytti lunta. Ja koko matkan poika itki.

Ihmekö siis, että ”muori” unohti hänelle kerrotut nimet.

Miksi nimeä ei sitten ollut kirjoitettu muistilapulle?

Kirjoitustaito ei Haation mukaan ollut tuolloin kovin yleistä. Ei ole tietoa siitä, osasivatko Elias Lönnrotin vanhemmat kirjoittaa ja lukea. Se on mahdollista, sillä esivanhempiin kuului Turun porvareita. Ja kerrotaan, että Elias kyseli jo nelivuotiaana kirjaimista.

Kun pastorilla ei ollut tietoa vanhempien nimitoiveesta, ehdotti hän raamatullista Eliasta, jonka nimipäivä oli almanakassa tuolloin 17. huhtikuuta. ( Vuoden 1802 almanakassa huhtikuun 12. päivä oli Juliuksen päivä. Miksi pastori ei valinnut sitä nimeksi?)

Vanhemmat pettyivät poikansa nimeen. Eliaksen äiti oli perimätiedon mukaan tokaissut että ”olis hänen sitte pannu vaikka Tuisku-Jaakoksi ja isän mielestä pojasta oli tehty ”hulikka”. Eliaksen lempinimi kotona oli Elkka.

Rekikelit olivat huhtikuussa aivan yleisiä 1800-luvulla, Haatio kertoo. Uusimmassa Lohjan seurakunnan lehdessä Lohkareessa on Haation kirjoitus Sammatin kirkon alttaritaulun vihkimisjuhlasta 28.4. vuonna 1883. Jutussa mainitaan, että Elias Lönnrot saapui juhlaan reellä. ”Tuohon aikaan ei teitä aurattu. Reellä pakattiin vaan lumi tiukkaan, joten rekikelit teillä saattoivat jatkua vielä pitkään kun lumet pelloilta olivat jo poissa, ” Haatio kertoo.

Teksti ja kuva: Erja Hinkkanen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s